Jussin tarina, osa 4: Ensimmäinen välietappi

Blogi, Hyvinvointi, Liikunta 14.11.2017

Nyt on kahdeksan viikkoa treeniä takana. Alkuun Pauli teki minulle 2-jakoisen ohjelman, jossa paikkaharjoitteluna tehdään jokaista liikettä 3 sarjaa, mutta toistomäärät tippuvat viikko viikolta. Tämä tarkoittaa siis ihan suomeksi sitä, että minulla on treeniohjelmassani päivät 1 ja 2, jotka käyn Zempissä tekemässä oman aikatauluni mukaan. Ensimmäisellä viikolla toistomäärät tuntuivat hurjilta, kun niitä oli peräti 20 liikettä kohden. Kolmessa sarjassa samaa liikettä tuli siis tehtyä 60 toistoa, ja kun eri liikkeitä oli ensimmäisessä päivässä 11 ja toisessa 8, niin erilaisia toistoja tuli siis pelkästään näiden kahden treenipäivän aikana yhteensä 1140 kappaletta. Ei siis välttämättä ollut ihme, että oli paikat ”pikkaisen kipeänä”, kun kovin säännöllistä ja tunnollista treenaamista minulla ei ollut taustalla.

Alkujumit kuitenkin sain ohitettua, ja hammasta purrenkin salille raahauduttua kerta toisensa jälkeen. Ensimmäiset pari viikkoa eivät olleet helppoja, siinä ei ollut puhettakaan mistään alkuinnostuksesta, siinä kuokittiin sitä suota, kuten aiemmin mainitsin. Siinä oli kyse elämästä ja kuolemasta. Nyt tästä jo vähän nauttiikin, vaikka onhan sitä lopussa aina yhtä loppu, mutta ainakin saa itsestänsä enemmän irti. Näiden kahden omatoimisen harjoituksen lisäksi teimme alkuun Paulin kanssa yhden täysin erillisen toiminnallisen harjoitteen ja parin ensimmäisen viikon jälkeen lisäsimme treeniviikkoon vielä toisen tällaisen alle tunnin mittaisen Paulin vetämän harjoituksen. Hyvin pian treenikertoja olikin sitten viikkoa kohti kahden sijaan neljä. Ohjelman idea oli siis se, että toistokerrat laskivat joka viikko, ja samalla oli tarkoitus löytää omat rajansa, kun painojen piti luonnollisesti nousta viikko viikolta.

Nyt olenkin sellaisessa tilanteessa, missä en muista koskaan olleeni. Omat rajat ovat löytymässä, ja nyt niitä koitetaan viikko viikolta viedä pidemmälle, ja olen kerrankin saanut tehtyä treeniohjelman ns. loppuun. Tokihan se tämän ohjelman kanssa tarkoittaa vain sitä, että se pyörähtää uudelleen alusta, mutta kumminkin mielessäni tätä tapahtumaa juhlistin.

Voitto se on pienikin voitto. Ei tässä vielä Alpe Cermisin huipulle olla kuokittu, mutta jonkinmoisen henkisen nyppylän laelle kumminkin.

Tosiaan, ensimmäisen viikon kahdestakymmenestä toistosta mentiin viidentoista kautta kahteentoista, ja sitten oli ohjelmassa kevyt viikko, jonka jälkeen toistomäärät noudattivat seuraavaa kaavaa: 10-8-6-kevyt. Tästä siis kahdeksan viikon kesto. Uskoisin, että kun tätä ohjelmaa teen vielä toisen kierroksen, niin sitten joko muokataan tätä ohjelmaa tai katsotaan kokonaan uusi. Jonkinlaisessa välietapin välietapissa siis voisin sanoa nyt olevani. Ja se tuntuu hyvältä.

Paino on pudonnut muutaman kilon. Ei vielä kymmentä, mutta viitisen. Kahdeksaan viikkoon olisin toivonut sen pudonneen jo vähintään sen kahdeksan kiloa, mutta uskoisin ja toivoisin, että rasvaa on lähtenyt jo sen kahdeksan kiloa, sillä lihasta on ainakin tullut lisää – vähän vaikka ja minne. Inbody-mittausta tai alun kuntotestejä ei otettu vielä tähän paikkaan, mutta kunnon edistymisen ja lihaksien kehityksen on huomannut jo treeneissä, joten eihän niillä nyt ole vielä niin kiire. Uskoisin, että tiukemmalla ruokavaliolla olisin voinut pudottaa tässä ajassa jo helposti sen toiset viisi kiloa. Toisaalta en tiedä olisiko se aivan tarkoituksenmukaista, sillä yritän muistuttaa itseäni, että eihän tässä nyt haettu pikavoittoja vaan elämäntapamuutosta, ja sitä on toden teolla tullut. Muutosta ja rytmiä elämään, jaksamista, energiaa. Mutta silti, koitan pitää itseni ruodussa, etten ajautuisi vanhoille teille ”alan maanantaina sitten tosissaan katsomaan tätä ruokavaliota”, ”pitää syödä paljon hiilareita, että jaksaa treenata”, ”tässä on nyt ollut niin kiireitä, että ei tässä ole oikein välipaloja ehtinyt syödä”, ”vesipullokin jäi kotiin” ja niin edelleen.

Lipsumista, huonoja tekosyitä ja hoettuja mantroja tähän on siis mahtunut matkan varrelle, mutta kun suunta tuntuu olevan koko ajan oikea, kroppa vahvistuu ja kehittyy, niin olen koittanut olla itselleni armollinen. Pikkuhiljaa täältä tullaan. Ainakin treenit sujuvat hyvin ja kehittyvällä syklillä, joten kun tähän saa vielä paremmin ruokarytmiä ja hyvää ravintosisältöä ympättyä, niin entistä paremmin ne tulokset näkyvät puntarilla ja vyötärölläkin.

Sen verran näytti jo mittanauha, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni rinnanympärys oli mennyt vyötärönympärysmitan edelle.

Siltikin niin kauan kuin paino ja vyötärönympärys ovat kolminumeroisia lukuja, en voi tässä kauheasti hihkua. Toisaalta treenaamisen myötä omat tavoitteenikin ovat jo tämän kahdeksan viikon aikana ehtineet muuttua. Nyt minulle on ainakin selvää, etten tavoittele siihen 70 kilon korville pääsyä enää, en sano, etteikö se olisi realistista, mutta kyllähän nämä lihakset ovat niin mukavia, että kyllä näitä voisi hommata vielä ”lisää” ja siten se lopullinen ihannepainoni voisi pyöriä jossain siellä 85 kilon paikkeilla…Ja toisaalta askel kerrallaan, mennään nyt (taas kerran) alle sen sadan, ja katsotaan sitten tarkemmin. 😉

Ai että, olenko lukenut kirjoja? No ethän sinä sitä kysynyt, mutta olenhan minä tietenkin, vaikka eihän tässä blogissa varmaan siitä olekaan kyse. Marko Savolaisen ”Supermass: treenaa kuin legenda” meni kevyenä iltalukemisena, ainakin kevyempänä kuin Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut tai Lauri Viidan Moreeni. Savolaisellahan on omat sekoilunsa ollut kaikenlaisten pesupulveria vahvempien aineiden kanssa, ja muutenkin kehonrakennus urheiluna on ollut perverssin rehellinen suhteessaan lihaskasvua vauhdittaviin aineisiin. Eivät ole ainakaan benjohnsonmaisesti lähteneet maitomainoksia tekemään. No maailma muuttuu, ja nyt on tapetilla ollut kovasti se, että kuka ylipäänsä Suomessa saa järjestää kehonrakennuskilpailuja ja millä säännöillä (ja aineilla), joten oli mielenkiintoista tehdä pieni kurkistus verhon tuolle puolen. Tuossa kirjassa, kuten Savolaisen koko elämässä ykkösasia oli kuitenkin treenaaminen, ja siitä sai monia inspiroivia juttuja omiin harjoituksiinsa.

Muistan erityisesti, kuinka kirjaa lukiessani ihmettelin sitä eräänkin helsinkiläisen salin legendaarista jalkaprässilaitetta, jossa pelkkä laite, rekka, painoi 300kg. Siinä laitteessa ei siis ihan joka jamppa pystynyt treenaamaan ollenkaan. Liikuntakeskus Zempin jalkaprässin rekka painaa sen n. 30 kg, joten sillä pääsee ihan aloittelijakin touhuamaan. Alkuvaiheessa laitoin siihen painoa semmoisen 50-70 kiloa. Pauli rohkaisi laittamaan 100 kiloa. Sitten kun kerroin, että sadalla kilolla onnistui tehdä ihan mukavasti, niin Pauli kehoitti laittamaan laitteeseen 150 kiloa, koska kuulemma ”se menee ihan samalla lailla kuin se sata kiloa”. No menihän se. Ei nyt tietenkään ihan samalla lailla, mutta meni. Sitten lähdettiin yhteistreenissä hakemaan niitä maksimeja. Olin itse kokeillut jo 170:lla kilolla, lopulta sain tehtyä kuuden sarjoja 190:llä ja sitten 210:llä kilolla, eli yhteensä siis 240:llä kilolla. Huomasin siis olevani enää kuudenkymmenen kilon päässä siitä, että pystyisin jaloillani nostelemaan sitä legendaarista jalkaprässiä! Toisaalta todellisista tekijöistä ollaan vielä kaukana, sillä Savolainen laittoi laitteeseen 300 kiloa lisäpainoa ja on sitä Zempissäkin karjuja, jotka näyttävät yli 400 kilolla tekevän. Matkaa on siis vielä ihan kunnon painoihin, vaikka jalat ovat suhteellisesti vahvin alueeni, mutta eihän tässä tavoitteellista, säännöllistä ja ohjattua treeniä olekaan takana kuin se mainittu 8 viikkoa.

Muuten ohjelma oli mukava, tiukka ja haastava. Kevyet viikot tiesivät kyllä paikkansa ja tulivat tarpeeseen. Edistystä ei silti välttämättä ilman Paulin vetämiä toiminnallisia treenejä olisi huomannut niin hyvin.

Joitain tempauksia kun tein 17,5 kilon tai 20:n kilon käsipainoilla, niin Pauli muistutteli vieressä, että muistatko kun muutama viikko sitten tehtiin 7,5 kilon painoilla samaa liikettä.

Renkaan hakkaamisessakin piti ottaa isompaa lekaa jo käyttöön, ja kun Pauli oli suunnitellut eräänkin treenin loppuun pienenä mukavan jumppana sen samaisen renkaan pyörittelyä siten, että alkavalle minuutille aina kaksi kertaa rengas ympäri ja loppu minuutti taukoa, niin treeniä piti muuttaa lennosta niin, että jokaiseen minuuttiin kuului 3 renkaan ympäripyöräytystä. Nyt se rengas tuntui jo aika kevyeltä, en olisi muutama viikko sitten uskonut. Ei sitä rengasta toisaalta sitten kymmenen minuutin jälkeen tehnyt kuitenkaan mieli kauheasti pyöritellä.

Nyt on päästy siis jo vähän treenaamisen makuun, vielä kun muistaa pysytellä salaatin, puuron ja rahkan maussa eikä aktiivisesti hae muita makumaailmoja siihen sivuun, ainakaan joka päivä, niin hyvä varmasti tulee. Nyt oli Liikuntakeskus Zempillä aika hyvä isänpäivätarjous, suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, ainakin meillä kotona ovat vaimo ja lapset tykänneet, kun meidän perheen isi on ollut vähän aiempaa aktiivisempi. Nuorimmainen ei vaan aina muista, että tiukan jalkapäivän jälkeen ei saisi ihan suoraan siihen reisilihaksen päälle hypätä koko kuusivuotiaan painollaan, mutta kaippa ne lihakset toimivat vähän samoin kuin Rooman valtakunta aikoinaan – Divide et impera – hajota ja hallitse!

Tässä muutamia tämän hetkisiä painoja, joilla kuuden toiston viikon tein, kroppaan olisi tarkoitus saada seuraavaan kahdeksan viikon aikana taas vähän lisää potkua, että kun seuraavan kerran ollaan kuuden toiston viikossa, olisivat painot taas jo isommat. Suhteessa kehitys ei varmasti pysy yhtä nopeana, sillä joissain liikkeissä painot ovat nousseet muutaman sata prosenttia suhteessa niihin painoihin millä lähdin ohjelmaa tekemään, mutta jospa näihin seuraavan kahdeksan viikon aikana saisi kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia lisää, niin pysyy suunta hyvänä. Toki nyt lähdetään taas tekemään kahtakymmentä toistoa, niin voi hyvinkin olla, että… no enpä sano mitään, katsotaan miten äijän käy!

  • Jalkaprässi 3 x 6 toistoa, 210 kg + laite. (aloituspainona 60 kg + laite)

  • Vipuvarsirintaprässi 3 x 6 toistoa, 40 kg + laite. (aloituspainona 10 kg + laite)

  • Pystypunnerrus vipuvarsilaitteessa 3 x 6 toistoa, 40 kg + laite. (aloituspainona 10 kg + laite)

  • Kulmasoutu vipuvarsilaitteessa vasaraotteella 3 x 6 toistoa, 90 kg + laite. (aloituspainona 30 kg + laite)

  • Alasveto vipuvarsilaitteessa vastaotteella 3 x 6 toistoa, 85 kg + laite. (aloituspainona 40 kg + laite)

Zemppiä treeneihin!

t. Jussi